Picfic: When no one is calling you

#setunnekunpostaaperäkkäisinäpäivinä

Joo eli jatkoa kuvatarinalle! Tän kuvaaminen oli tuskaa, en jaksanu vaihtaa vaatteita niin lähin ulos ohuissa kollareissa ja kökötin siellä hangessa 45 minuuttia D: Sit yhdessä vaiheessa tajusin että jos toi lampi ei olis jäässä niin olisin jo tipahtanut sinne veteen, koska kuvasin sellasen älyttömän pienen... ulokkeen (???) päällä, joka oli muodostunut kaikista kasveista ja kesti vaan sen takia että se oli jäässä XD hups

 ?: Yrittäisit edes!

 Melanie: Minähän yritän!

 

 ?: Ei siltä näytä. Jos et pysty edes tähän-

 Melanie: VOISITKO OLLA HILJAA EDES HETKEN?

 Melanie: Minä en halunnut tätä. Minä en halua taikavoimia. Sinä ja muut karmivat ystäväsi minut tähän pakottivat, joten älä sinä arvostele minun kykyjäni! *ultimate rage*

 

 ?: *hiljaisuus*

 ?: Anteeksi. Pidetään tauko ja kokeillaan sitten uudestaan, jooko?

 Melanie: *tuhahtaa* Ihan miten vaan.

 *klik*

 ?: Sinä sanoit viime kerralla, etten ole kertonut edes nimeäni. Se oli Tobias.

Melanie: Oli?

 Tobias: Nimiä ei tarvita, jos ei ole ketään sanomassa niitä.

Melanie: *hymyilee varovasti* Mutta nythän minä olen täällä.

 Melanie: Voinko kysyä miksi olet yksin?

 Melanie: Tai miksi tapaamme aina tämän lammen luona?

 Tobias: Koska täällä minä kuolin.

 Melanie: *putoaa järkytyksestä polvilleen* Mitä?

 Tobias: Kun tapasimme ensi kertaa, puhuit kummituksista. Olit ihan oikeassa, vaikka minun... karmivat ystäväni eivät sitä haluakaan myöntää.

 Melanie: ehm Miksi sitten olet yksin etkä niiden muiden kanssa?

Tobias: En halunnut lähteä.

Melanie: Kenen vuoksi?

Tobias: Mitä?

 Melanie: En enkä osaa ennustaa, mutta kyllä minä ikävän tunnistan.

 Melanie: Kenet jouduit jättämään?

Tobias: Erään todella tärkeän henkilön. Minä... minä en voinut päästää irti.

 Melanie: *uteliaana* Missä hän sitten on nyt?

 Tobias: Hän kuoli vanhuuteen jo kymmenen vuotta sitten.

 Melanie: Eli... sittenhän sinä...

 Tobias: Olen vanha käpy, tiedetään. Ulkoisesti pysyn aina yhdeksäntoistavuotiaana, vaikka eipä sillä väliä ole, kun ei minua kuitenkaan kukaan näe.

 Melanie: Olitko vasta yhdeksäntoista kun... kuolit?

Tobias: Joo.

 Melanie: Minä olen pahoillani. Ihan oikeasti.

Tobias: Älä ole. Yksinoloon tottuu, ja pakkohan tämänkin on joskus päättyä.

 Melanie: Minä vain haluaisin niin nähdä sinut.

Tobias: Sinä tuletkin näkemään minut vielä. Melanie, minä lupaan.

-------------------------------------

Mä vannon ja vakuutan että Tobiasta ei revitty Divergentistä D::: Oon miettinyt viikkokausia että miten nimeän mysteerisen kysymysmerkkimiehen, ja sit kokeilin jotain nimigeneraattoria ja Tobiaksen kohdalla tuli vaan sellanen "Se se on!"-fiilis.

ei siitä sitten tullutkaan pentti-liisaa