torstai 27. marraskuuta 2014

Picfic: How many times you let me fall

 Hei taas kaikki !:) Kuten ootte varmaan huomanneet, postailen yleensä vaan viikonloppuisin koska tavallisesti on liian pimeää kun pääsen kotiin. Mä en kuitenkaan ole tänä viikonloppuna kotona ja halusin silti jatkaa kuvatarinaa, niin tulin nopeasti kotiin ja kuvasin jatkoa tarinalle ~ xdd Viime kerralla valitin lumesta, mutta nyt kun ne on taas sulaneet pois... jooh mielummin lunta kuin loskaa D:

 --------------------------------------------------


Melanie: Tarot-kortteja? Ihan tosi?


 ?: Älä ole noin negatiivinen, korttien tulkitseminen on hyvää harjoitusta.


 Melanie: Varmasti, aiheitakin on niin paljon. Rakkaus, kuolema, vaunut...


 ?: Juuri tuosta minä puhun. Kuolema ei tarkoita aina kirjaimellista kuolemaa, vaan sinun täytyy ajatella laajemmin. Vaunuista en kyllä tiedä, mutta eihän se minun tehtäväni olekaan.


 ?: Suljehan nyt silmäsi ja valitse kolme korttia.


 Melanie: Hyvä on sitten.


 Melanie: Mitäs nyt?


 ?: Koeta etsiä niistä yhdistävä tekijä ja kertoa tarina sen pohjalta.


 Melanie: Mikä satutäti minä muka olen?


 ?: Joka hetki toivoni edistymisestäsi hiipuu enemmän ja enemmän.


 Melanie: Selvä, ei tarvitse alkaa marttyyriksi. *pyöräyttää silmiään*


 Melanie: *katsoo hetken aikaa kortteja*


 Melanie: *hitaasti* Minä näen... tumman muukalaisen... joka ei kerro nimeään... tai mitän muutakaan.


 ?: ... Tämä ei ole vitsi.


 Melanie: No anteeksi. Minä en vain pysty ottamaan tätä vakavasti :D


 ?: No, täytynee etsiä uusi Näkijä, heitä kun putoilee taivaalta yhtä mittaa.


 Melanie: *huokaisee ja ottaa kortit uudestaan*


 Melanie: Kuolema, Torni ja Paholainen.
?: Kehitä niille tarina. Ei ole olemassa yhtä oikeaa näkemystä korttien tarkoituksesta.


 Melanie: Eli... Paholainen ei välttämättä tarkoita paholaista, vaan... katkeruutta ja vihaa yleisesti, eikö niin? Ja torni... tornit ovat paikkoja joista näkee kauas. Kuolema, no, äh. En minä tiedä.


 ?: Yleinen tulkinta Kuolemakortista on uusi alku.

 Melanie: Sinä sanoit, että näkijät näkevät sen mitä muut eivät. Tarkoittaako tuo minua? Minä voin nähdä ihmisten tunteen selvästi uuden kykyni, eli alkuni, avulla?
?: Ihan kelvollinen suoritus, vaikka minä järjestinkin kortit. Tämän päivän oppitunti on suoritettu, olet vapaa lähtemään.


 Melanie: 'Kelvollinen' Minä pärjäsin hyvin, myönnä vain.


 ?: Lapsikin olisi pystynyt tuohon. Alahan nyt mennä, etteivät ystäväsi ala ihmettelemään enää lisää.


 Melanie: *viskaa kortit maahan ja nousee ylös* Hyvä on.


Melanie: Senkin koppava ja nenäkäs pikku kummitus.

~


 Renata: *paukauttaa kirjan kiinni* Huomaan kyllä että vahdit minua.


Renata: Tämän teltan tarkoitus on ollut antaa minun työskennellä rauhassa, ja tähän mennessä se on toiminut.


 Valerie: Ihan syystä minä täällä olen. Vaikka etpä sinä sillä kirjalla mitään ilman minua tee.


 Renata: *nousee ylös*


 Renata: *kiertää sohvan toiselle puolelle* Mikä sinua vaivaa? Olet ollut piikki lihassani siitä lähtien kun tulin tänne.


Valerie: *naurahtaa* Eihän siinä mitään, että vaaransit ystäväni hengen sielutempullasi. Tai siinä, että minä näin painajaisia kolme päivää putkeen. Entäpä ne kaikki sadat tihutyöt joita sain kestää kouluaikoina?


 Renata: Oletpa sinä katkera. Kun Ivan kertoi sinusta, minä lähinnä odotin jälleennäkemistämme.


 Valerie: Kuinka sinä edes muistit minut? Luulin että karkurit pyyhitään kaikkien muistista.


Renata: No, minähän olen johtanut Kirjan etsintöjä omasta retkestäni lähtien. Se on tuonut mukanaan pieniä etuja.


 Renata: *hymähtää* Paitsi nyt minä taidan olla työtön.


 Valerie: *tuhahtaa* Kuinka sinä olet päässyt johtoasemaan Faircrestissa? Et osaa edes unitaikaa kunnolla.


 Renata: Tässä se taas tulee. Sinä olet aina ollut parempi kuin minä, kaikki ovat aina puhuneet 'lahjakkaasta Valeriesta' tai 'edistyneestä Valeriesta'.
Renata: *ääni kiihtyy* Mitä minusta on sanottu? Ei mitään! Luuletko että se oli yhtään sen hel-


 Ivan: *ilmestyy tyttöjen taakse* Renata? Mikä hätänä?


 Renata: *huokaisee* Ei mikään.


Renata: *kääntyy ja lähtee*



Valerie: Voi ei.

--------------------------------------------------------------------------

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Picfic: Strange things did happen here

Saatte todennäkösesti ebolan tästä postauksesta, onnistuin saamaan näistä kuvista ihan järjettömän kömpelöitä D:D Sit kaadoin nuket suunnilleen miljoona kertaa ja kaikki vaan asdfgghdkeoee. Muistin taas miks inhoon talvee, kuvaamisesta tulee vaan niin jumalattoman vaikeeta kun kaikkialla on pelkkää lunta ja valoa on tosi vähän ja hnnngh D;

[x] angsti mutta lukekaa silti

--------------------------------------------


*kiivasta puhetta*


 Ivan: Turhaan sinä minulle kiljut, en minä-


Valerie: *keskeyttää* Minä en kilju, ja vaikka kiljuisinkin, siihen olisi hyvä syy, koska-


 Melanie: Minusta vähän tuntuu että minä olen tämän riidan takana.
Valerie&Ivan: o__o


Melanie: Minä, tuota, kaipasin happea ja lähdin kävelylle. Olisi kai pitänyt kertoa teille... *näprää hihaansa*


Valerie: No, onneksi olet kunnossa. 
Ivan: Valerie oli ihan varma että olet taas hypännyt kalliolta.


 Valerie: Enpäs. Mel, onko jalkasi ihan kunnossa? Se vaikutti vähän vaurioituneelta.
Ivan: "vähän"



 Melanie: Eei minulla ole hätää, jalkakin on ihan kunnossa. Mutta... minä olen miettinyt jos voisitte kertoa siitä kirjasta?


 Valerie: *huokaisee* Istuhan alas.


 Valerie: On olemassa paikka, jota kutsutaan Faircrestiksi. Se ei ole varsinaisesti täällä, mutta toisaalta on. Helpointa on olla miettimättä sitä kovin paljon.


 Ivan: No tuo varmasti auttoi paljon. Nyt sitä ajattelee koko ajan enemmän :D


 Valerie: ... Jos minun neuvoni eivät kelpaa, olet vapaa puhumaan itse. *ärtyneenä*


 Ivan: *hymyilee* Mahtavaa. Eli siis, Faircrest on mukava paikka, vähän maalainen kylläkin, mutta valitettavasti tällä hetkellä Varjoiksi kutsutut olennot ovat vallanneet sen.


 Melanie: Ovatko ne Varjot sitten pahoja...?


 Ivan: Pahempia kuin miltä kuulostavat. Ne repivät ja silpovat kaiken minkä tielle osuu.


 Melanie: Eikö niistä Varjoista voi sitten hankkiutua eroon?
Valerie: Yritetty on, usko pois.


 Valerie: Varjot ovat piinanneet Faircrestia jo kauan, ja siksi kaikki kuusitoistavuotiaat lähetetään ympäri maailmaa etsimään Kirjaa. Sieltä pitäisi löytyä keino Varjojen voittamiseen, mutta kunnollisen taikaesineen tapaan Kirja on pysynyt piilossa jo vuosisatoja. *pyörittelee silmiään*


 Ivan: Kunnes sinä löysit sen.
Melanie: Minähän vain seurasin sitä outoa valoa.


 Valerie: Joo, minä taioin sen. Koska Kirja on tarkoitettu vain Faircrestilaisten käsiin, sinun kuolevaisen kosketuksesi sai sen reagoimaan vähän huonosti.
Melanie: Puhut niin kuin se olisi elävä.


 Ivan: Taisin olla jotakuinkin kymmenen kun kuulin, että Kirjaan on tiivistetty kaikkein mahtavimpien Faircrestilaisten sielut. Minäkään en ihan tajua mitä se meinaa, mutta se kuulostaa vähän kammottavalta.


 Valeie: Minäkin olen kuullut tuosta, enkä pitäisi sitä ihan mahdottomana. Sieluillehan voi tehdä vaikka mitä.
Ivan: Älä nyt jaksa, Renata antoi jo sen pikkupalasen sielustani takaisin kun suostuit auttamaan...


 Ivan: Siinä taitaakin olla tärkeimmät asiat. Televisiosta tulisi Mentalist, joten-
Melanie: Ehh, minä haluaisin käydä vielä ulkona nopeasti D:


Melanie: *hieraisee ohimoaan* Ulkoilma tekisi varmaan hyvää päänsärylle, ja onhan minulla paljon sulateltavaa...


Valerie: *nousee ylös* Kaipa sinä voit mennä. Mutta tule nopeasti takaisin, Kirja saattoi oikeasti vaikuttaa sinuun enemmän kuin miltä nyt näyttää.


Melanie: *nousee myös* Kyllä minä pärjään.


 Melanie: Hei sitten. *lähtee*


Valerie: *katsoo Melanieta ikkunasta*
Ivan: Uskotko tuota päänsärkypuhetta?


Valerie: En sanakaan.
-----------------------------------------------------------------------