Huisit anteeksipyynnöt mun pitkähköstä postaustauosta D::: Edellisessä postauksessa mä kerroin, että Valerielta katkes taas kaulatappi. No, mä en oo vieläkään korjannut tyttöä :D Ei vaan huvita alkaa tappelemaan kaikilla vaikeilla konsteilla, kattoo jos saan joskus ylimäärästä rahaa ja hankin kokonaan uuden obbarin.
Tänään oli kuitenki sellanen fiilis et halusin jatkaa kuvatarinaa, niin päätin sit keskittää tän osan juonen niihin osiin missä Valerieta ei tarvita :D Joka tapauksessa, lukekaa ja kommentoikaa! :---) Kannattaa lukea aikaisempi osa ennen tätä!
biisi ei liity mihinkään mut jos haluutte pistää taustamusiikkii nii pistäkää ihmeessä mun kesäpopitus
--------------------------
Melanie: Kuule Tobias, minusta tuntuu että olisi parempi jos minä puhuisin Renatalle.
Tobias: Äläs nyt, minä osaan temppuni. *hymähtää*
Melanie: Varmasti. Mutta niin osaan minäkin...
Melanie: ... ja tällä kertaa olen tosissani. Ole kiltti, Tobias.
Tobias: *tylsistyneenä* Kuinka kauan tässä voi mennä?
Tobias: *repii ruohoa irti maasta* Ei siellä pitäisi kestää näin pitkää aikaa.
Melanie: Tobias...
Tobias: *nousee innostuneena ylös* No, mitä kävi?
Tobias: Saitko hänestä jotain hyödyllistä ulos?
Melanie: *kiusaantuneena* No, hän ainakin on nyt ulkona...
Tobias: ... Et kai sinä vain tarkoita että hän karkasi?
Melanie: Minä... minä tavallaan päästin hänet pois.
Tobias: *hämmentyneenä* Päästit pois?
Tobias: *tarraa Meliä olkapäästä* Ilman minkäänlaisia vastauksia? Sitähän sinä menit sinne tekemään, etsimään ratkaisuja ongelmiimme!
Melanie: *tuohtuneena* Ehkä kaikkiin ongelmiin ei ole valmiita ratkaisuja, joskus ne täytyy etsiä itse! Eikä Renata sitä paitsi ole ainoa, jolta ei heru vastauksia.
Tobias: Olenko minä tehnyt jotain vai mistä tämä äkillinen kiukunpuuska johtuu...?
Melanie: *nauraa pilkallisesti* Ai oletko tehnyt? No sehän tässä mättääkin!
Melanie: Kun me palasimme Faircrestista, sinä... tai siis, me... *ääni tärisee*
... emme ole puhuneet siitä sen jälkeen.
Tobias: Sinä haluat tietää olinko minä tosissani silloin.