maanantai 29. joulukuuta 2014

This is the New Year

Piritan tarinatuokio vuodesta 2014, olkaa hyvät ~

pistäkää toki taustamusiikkia


Apua, ensimmäinen ryhmis minkä oon koskaan ottanu ;____;<3 mun pikku lapsoset aws 

ELI SIIS tälläinen viisikko tänne on kahden vuoden aikana saapunut, ja koska mä en oo muistanut viettää minkäänlaisia dollyversaryja & oon vasta tänä vuonna kunnostautunut nukkeilussa, niin menköön nyt kaikki samalla kertaa. 

2014 on ollut mun paras vuosi niin nukkeilussa kuin kaikessa muussakin, jään ikävöimään <3 Tää vuosi on ollut niin täynnä kaikkee mahtavaa (okei kaikkee kuraakin mutta ignooraan ne hetket) ja toivon tosiaan että 2015 on yhtä hyvä vuosi! Kun mä alotin tätä postausta niin ajattelin että mulla on hirveesti asiaa mutta jotenkin mä vaan onnistuin tiivistämään kaiken tähän tekstiin :D No, mikäs siinä.

HYVÄÄ UUTTAVUOTTA T. ME!


This is the new year
A new beginning
You made a promise
You are the brightest
We are the voices

perjantai 26. joulukuuta 2014

Picfic: Like a burning flame I can feel ya

Mä kuvasin tätä tarinaa tänään pihalla kunnes meidän piti lähtee sukulaisille syömään. Ajattelin että "kuvaan huomenna loput." No, sitten kun tultiin kotiin niin ajattelin että jospa teen tän ensimmäisen osion jo valmiiksi, niin ei ole niin paljoa töitä huomenna. Tein niin. Katsoin koko jutun läpi, aika monesti vieläpä. 

Sitten ajattelin vaan että "kyllä sen voi näinkin julkaista, jatkan sitten joskus tää jää nyt jännään paikkaan kjeh" 


:------D nauttikaa lol

-------------------------------------------------


Tobias: Ei, näkijä ei ole lähelläkään taikojaa.


 Tobias: *hymy kuultaa äänestä* Näkijät ovat vahvempia.


Melanie: Mutta sittenhän minun pitäisi päästä mukaan heidän retkilleen. Haluan auttaa!
Tobias: Kai muistat että he eivät tiedä kyvyistäsi? Eivätkä tulekaan tietämään, jos se minusta on kiinni.

 
 Melanie: Miksi on niin tärkeää että minun näkijän kykyni pysyvät piilossa? 


   
Tobias: Tuota, öhm, siinä on sellainen juttu, että... *koittaa vaikuttaa rauhalliselta*
 Melanie: *huokaisee* Kakista ulos vain. Huomaatko kuinka aurinko laskee? Minä haluan sisälle, tännehän paleltuu.


 Tobias: Faircrestilaiset ovat tappaneet kaikki näkijät viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.


Tobias: Heidän sanotaan tuovan pahaa onnea. Koska... koska he pystyvät aistimaan kuolleet.


 Melanie: *räplää hiuksiaan hiljaa* Kuolleet. Niin kuin sinä.


Melanie: Kuule Tobias, missä sinä olet? Tai siis, oletko sinä siinä oikeasti vai kuulenko äänesi jostain muualta?


 Tobias: Se on aika mutkikasta. Minä olen kyllä täällä, mutta maailma on erilainen. Ei niin paljon värejä tai aistimuksia. Aika kuollutta, siis. Olen aina ajatellut, että tämä on teidän maailmanne varjo; erilainen mutta silti yhteydessä oikeaan maailmaan.


 Melanie: Mitä tapahtuu jos joku muu koskettaa sinua?
Tobias: *epävarmasti* En tiedä. Ei niin ole koskaan tapahtunut.


 Melanie: *on hetken hiljaa* Missä sinä olet?
Tobias: Ihan tässä vieressä, mutta-


 Melanie: *nostaa kättään hitaasti ja kuiskaa* Tässäkö?
Tobias: *hämmentyneenä* Kyllä.


*liekkien leimahdus*


Melanie: ... Jestas.

-------------------------------------------------------


Mä en lupaa olla jatkamatta tätä joka päivä koko loman ajan, mutta ainahan voi yrittää.

torstai 25. joulukuuta 2014

Picfic: I'm waking up, I feel it in my bones

Kuvatarinalle jatkoa ~ Tän kuvaaminen ei jotenkin ollut läheskään niin tuskallista kuin lumessa kuvaaminen yleensä, ehkä tää on joku joulun ihme tai jotain :D Mun kamera tosin lakkasi jossain vaiheessa toimimasta ja menin ihan paniikkiin että nytkö mä sen hajotin D:::: sit otin akun irti ja lämmittelin sitä vähän aikaa kädessä, luojan kiitos se auttoi ~
------------------------------


 Melanie: *juoksee lumihangessa*


?: Auta minua!
                                              Melanie: Missä sinä olet?


Melanie: *kompuroi lumessa ja kaatuu*


 Melanie: Minä yritin...



Melanie: *avaa silmänsä* ... Tobias?


Tobias: Hei Melanie.


 "... ja sitten minä heräsin. Putosin itseasiassa sängystä ja jouduin hetken aikaa miettimään, missä olen. Se poika kenet näin unessa... en ole koskaan nähnyt häntä. Keksinköhän kokonaan päästäni, miltä Tobias näyttää, vai olisinko voinut nähdä hänet oikeasti? Tobias kertoi, että näkijöiden unet ovat lähes aina jollain asteella selkounia, eli voisihan se olla mahdollistakin."


 "Haluaisin kysellä Tobiakselta lisää hänestä itsestään. Ja Faircrestista. Ja taioista. Minä en kuitenkaan uskalla, edes sen viimekertaisen jälkeen. Aluksi ajattelin, että hän on kamala ja ilkeä, mutta hän taitaa olla pohjimmiltaan ihan mukava. Häneltä voisin saada parempaa tietoa kuin Valerielta tai Ivanilta, jotka ihan selvästi salaavat minulta jotain. Renata on vähän karmiva, joten hänkään ei tule kysymykseen."


 "Nuo kolme välttelevät muutenkin seuraani koko ajan. Heillä on jotain suurta meneillään, mutta nähtävästi minä en kuulu siihen."


Valerie: *ilmestyy taakse* Häiritsenkö pahastikin?


 Melanie: Ai, öh, et ollenkaan! *sulkee päiväkirjan*


 Valerie: *istuu Melin viereen* Kuule Mel... pärjäisitkö muutaman päivän itseksesi?


Valerie: Minun, Ivanin ja Renatan täytyy lähteä, tuota, matkoille vähäksi aikaa. Tai siis, menemme tapaamaan muita Faircrestilaisia. Tiedäthän, taikojien juttuja.


"Valerie, minä löysin oikean loitsun! Me pääsemme Faircrestiin! Lähtö on heti aamulla!"


 Melanie: Ai jaa. Minä jään siis vahtimaan taloa.


 Valerie: Joo. En tiedä kuinka kauan olemme poissa, mutta yritämme palata tosi nopeasti.


 Melanie: Etkö aio kertoa mitä teette niiden toisten kanssa?


 Valerie: Mel, sinä et ole taikoja, en saisi kertoa sinulle mitään. Menemme vain miettimään varjo-ongelmaa, siinä se.


Melanie: Ahaa. No...


 Melanie: *yrittää hymyillä* ... olkaa varovaisia.


 Valerie: Tietty. *alkaa nousta*


 Valerie: Nähdään pian! *hymyilee*


Valerie: *kävelee poispäin* Minulla on paha tunne tästä.


 Ivan: No, mitä hän sanoi?


Valerie: Ei oikeastaan mitään, mutta kaipa hän pärjää.

    
Valerie: Onhan hän ennenkin ollut yksin kotona.


Renata: *pirteästi* No niin, joko lähdetään?
Valerie&Ivan: *myöntävää muminaa*


Renata: Tarttukaa toisianne käsistä, meidän pitää muodostaa piiri.


 Melanie: *katselee penkiltä kolmikkoa*

Renata: Kyllä, Valerie, sinun pitää ottaa minua kädestä.
Ivan: Eikö tämä ole enemmänkin kolmio kuin piiri?


 Melanie: Mitä ihmettä he- *valonvälähdys keskeyttää Melanien*


Melanie: *katselee tyhjää pihaa ja huokaisee* Näyttää siltä että he pääsivät määränpäähänsä.


Melanie: Juuri tuota minä tarkoitan. Vain koska minä en ole "taikoja", ihan kuin- Hetkonen.


 Melanie: Minähän olen näkijä, eikö se muka ole melkein sama asia?


Melanie: Taitaa olla paras etsiä Tobias.

--------------------------------------------------------


Tälläinen nuori kalkaros herra muutti meille eilen! ignooratkaa kuoleva mel tuolla takana Ni-Ya ei koskaan ole hirveesti innostanut mua, mutta joskus kuukaus sitten etin sopivaa nukkea Tobiaksen hahmolle ja sit päädyin kattomaan omistajakuvia tästä nukettimesta ja tiesin että siinä se on ~ Vähän pelottaa, kaks vuotta Pullippeja ja viis nukkea D::::::: Voi eiii

Koska tänään on vielä joulu niin voin sanoa vielä kerran:

HYVÄÄ JOULUAAAA