Picfic: I'm waking up, I feel it in my bones

Kuvatarinalle jatkoa ~ Tän kuvaaminen ei jotenkin ollut läheskään niin tuskallista kuin lumessa kuvaaminen yleensä, ehkä tää on joku joulun ihme tai jotain :D Mun kamera tosin lakkasi jossain vaiheessa toimimasta ja menin ihan paniikkiin että nytkö mä sen hajotin D:::: sit otin akun irti ja lämmittelin sitä vähän aikaa kädessä, luojan kiitos se auttoi ~

------------------------------

 Melanie: *juoksee lumihangessa*

?: Auta minua!

                                              Melanie: Missä sinä olet?

Melanie: *kompuroi lumessa ja kaatuu*

 Melanie: Minä yritin...

Melanie: *avaa silmänsä* ... Tobias?

Tobias: Hei Melanie.

 "... ja sitten minä heräsin. Putosin itseasiassa sängystä ja jouduin hetken aikaa miettimään, missä olen. Se poika kenet näin unessa... en ole koskaan nähnyt häntä. Keksinköhän kokonaan päästäni, miltä Tobias näyttää, vai olisinko voinut nähdä hänet oikeasti? Tobias kertoi, että näkijöiden unet ovat lähes aina jollain asteella selkounia, eli voisihan se olla mahdollistakin."

 "Haluaisin kysellä Tobiakselta lisää hänestä itsestään. Ja Faircrestista. Ja taioista. Minä en kuitenkaan uskalla, edes sen viimekertaisen jälkeen. Aluksi ajattelin, että hän on kamala ja ilkeä, mutta hän taitaa olla pohjimmiltaan ihan mukava. Häneltä voisin saada parempaa tietoa kuin Valerielta tai Ivanilta, jotka ihan selvästi salaavat minulta jotain. Renata on vähän karmiva, joten hänkään ei tule kysymykseen."

 "Nuo kolme välttelevät muutenkin seuraani koko ajan. Heillä on jotain suurta meneillään, mutta nähtävästi minä en kuulu siihen."

Valerie: *ilmestyy taakse* Häiritsenkö pahastikin?

 Melanie: Ai, öh, et ollenkaan! *sulkee päiväkirjan*

 Valerie: *istuu Melin viereen* Kuule Mel... pärjäisitkö muutaman päivän itseksesi?

Valerie: Minun, Ivanin ja Renatan täytyy lähteä, tuota, matkoille vähäksi aikaa. Tai siis, menemme tapaamaan muita Faircrestilaisia. Tiedäthän, taikojien juttuja.

"Valerie, minä löysin oikean loitsun! Me pääsemme Faircrestiin! Lähtö on heti aamulla!"

 Melanie: Ai jaa. Minä jään siis vahtimaan taloa.

 Valerie: Joo. En tiedä kuinka kauan olemme poissa, mutta yritämme palata tosi nopeasti.

 Melanie: Etkö aio kertoa mitä teette niiden toisten kanssa?

 Valerie: Mel, sinä et ole taikoja, en saisi kertoa sinulle mitään. Menemme vain miettimään varjo-ongelmaa, siinä se.

Melanie: Ahaa. No...

 Melanie: *yrittää hymyillä* ... olkaa varovaisia.

 Valerie: Tietty. *alkaa nousta*

 Valerie: Nähdään pian! *hymyilee*

Valerie: *kävelee poispäin* Minulla on paha tunne tästä.

 Ivan: No, mitä hän sanoi?

Valerie: Ei oikeastaan mitään, mutta kaipa hän pärjää.

    

Valerie: Onhan hän ennenkin ollut yksin kotona.

Renata: *pirteästi* No niin, joko lähdetään?

Valerie&Ivan: *myöntävää muminaa*

Renata: Tarttukaa toisianne käsistä, meidän pitää muodostaa piiri.

 Melanie: *katselee penkiltä kolmikkoa*

Renata: Kyllä, Valerie, sinun pitää ottaa minua kädestä.

Ivan: Eikö tämä ole enemmänkin kolmio kuin piiri?

 Melanie: Mitä ihmettä he- *valonvälähdys keskeyttää Melanien*

Melanie: *katselee tyhjää pihaa ja huokaisee* Näyttää siltä että he pääsivät määränpäähänsä.

Melanie: Juuri tuota minä tarkoitan. Vain koska minä en ole "taikoja", ihan kuin- Hetkonen.

 Melanie: Minähän olen näkijä, eikö se muka ole melkein sama asia?

Melanie: Taitaa olla paras etsiä Tobias.

--------------------------------------------------------

Tälläinen nuori kalkaros herra muutti meille eilen! ignooratkaa kuoleva mel tuolla takana Ni-Ya ei koskaan ole hirveesti innostanut mua, mutta joskus kuukaus sitten etin sopivaa nukkea Tobiaksen hahmolle ja sit päädyin kattomaan omistajakuvia tästä nukettimesta ja tiesin että siinä se on ~ Vähän pelottaa, kaks vuotta Pullippeja ja viis nukkea D::::::: Voi eiii

Koska tänään on vielä joulu niin voin sanoa vielä kerran:

HYVÄÄ JOULUAAAA