Huomenta!~ Kuten ootte varmaan huomanneet, mun postaustauko on taas venynyt iiiihan liian pitkäksi. Mä voin pistää tätä vähän lukion piikkiin, mut totta puhuen tää ensimmäinen jakso on ollu aika helppo :D Enkä mä edes ole mikään erityisen hyvä oppilas tai mitään, silti luin koeviikolla vähemmän ku yläasteen kokeisiin koska sain naapuriluokan kaverilta hissankokeen kysymykset.
Joka tapauksessa mun koulupäivät on aika pitkiä, mikä tietenkin rajottaa vähän kuvausmahiksia kun pääsen neljältä ja oon viiden jälkeen kotona. Pakko kuitenkin sanoo että lukiossa on ihan tositosi kivaa, mun luokka on ihana ja opettajat niiiiiiiin paljon parempia kuin yläasteella :D
Eilen mulla oli ensimmäinen vapaa höntsäilyviikonloppu muutamaan viikkoon, niin otin sitten ilon irti ja pakolla raahasin itteni ja nuket metsään kuvaamaan kuvatarinaa, Pahoittelen auringon ärsyttävää heijastusta joissain kuvissa, varsinkin Valerien chipit näyttää välillä niin kummallisilta jos aurinko osuu niihin tietystä kulmasta :D Ja hei vielä sellanen kysymys, että kuinka yleistä on että silmämekanismi löystyy D::::: Valerien toinen silmä ei nimittäin enää pysy kiinni. Valin mekanismissa on muutenkin ollu kaikkee häikkää, mut eilen ronkin sitäkin niin kauan että se on nyt edes vähän paremmassa kunnossa. Nyt voin varmaan päästää teidät kuvatarinan pariin, olkaa hyvät~~
-----------------------------------------
Valerie: Oletko varma että hän on edelleen metsässä?
Valerie: Ei edes Renata ole niin hullu, että pysyisi syksynkin yli täällä. Olen varma että hän on löytänyt jostain uuden yösijan.
Melanie: Mistä muka? Renata on vieraassa maailmassa, eikä hän voi Faircrestiinkaan palata sen etsintäkuulutuksen takia.
Melanie: *tonkii reppuaan* Sitä paitsi, jos Renata on löydettävissä, minä löydän hänet, Odotahan hetki...
Melanie: Tässä! Tobias otti ne pois kos- Tai siis, ei se ole nyt tärkeää. Nyt ne ovat joka tapauksessa minulla.
Melanie: *asettelee kortteja kalliolle hermostuneena* Hallitsija, Voima ja Kohtuus. Hm, Ei ihan parhaita päiviäni.
Valerie: *nousee ja kävelee katsomaan* Tämä koko touhu karmii minua vähän. Faircrestissa näkijöitä pidetään huonon onnen kantajina.
Melanie: Tiedän. Tobias käski minun pysyä hiljaa kyvyistäni juuri sen takia.
Valerie: *huokaisee* Tobiaksen neuvo oli ihan hyvä. Tai siis, olisi ollut jos olisimme Faircrestissa ja vanhimpien neuvoston edessä syytettynä murhasta. Minä ja Ivan emme olisi koskaan tehneet sinulle mitään.
Valerie: No, mitäs nyt? Milloin maaginen taikatuuli tulee kuvioihin?
Melanie: *nauraa* Se on sinun heiniäsi, minä en tarvitse tuulikonetta taikoakseni. Jokin on tosin vinossa, yleensä olisin jo tähän mennessä- *koskee kortteja*
Valerie: *valonvälähdys pyyhkäisee yli* Melanie!
Melanie: *sinkoutuu taaksepäin*
Valerie: *syöksyy Melanien luo*
Valerie: Mel? Kuuletko sinä minua?
Melanie: *kierähtää kyljelleen ja raottaa silmäänsä* Mmh... Nyt olen varma... *yskii* ettei tämä ole hyvä päivä.
Valerie: *helpottuneena* Taidat olla ihan kunnossa. Ehkä meidän pitäisi kuitenkin mennä kotiin ja-
Melanie: *nousee hitaasti ylös* Ei, ei! Tämä on ihan tavallista.
Valerie: ... Tavallista?
Melanie: *nolona* Äh, viimeaikoina kykyni ovat vähän temppuilleet. Sen takia Tobias otti kortit hetkeksi pois, etten rasittaisi itseäni liikaa.
Valerie: Mel, sinun olisi pitänyt kuunnella Tobiasta. Ei tuo ole normaalia.
Melanie: Minulla on vain niin turha olo ilman kykyjäni. Olen tavallaan tottunut niihin, vihdoin ja viimein,
Valerie: Äh, älä viitsi. Sinusta on ollut tähän mennessä niin paljon hyötyä, että voit hyvin ottaa vähän taukoa näkijänä olemisesta.
Melanie: Niinpä kai. Mutta...
Melanie: Ennen sitä vielä viimeinen tehtävä. Minä tiedän missä Renata on.
---------------------
Renata: *värjöttelee pienessä tuulensuojassa*
*jostain päin metsää alkaa kuulua ääniä*
Renata: Joku on täällä.
Renata: *pakkaa nopeasti tavaroitaan* En saa kaikkea kerralla mukaan. Parempi jättää arkku tänne.
Renata: Toivon mukaan siellä on pelkkiä retkeilijöitä eikä Faircrestilaisia.
Renata: *painautuu puun runkoa vasten* Parempi jäädä turvallisen välimatkan päähän katsomaan, kuka on tällä kertaa tulossa kylään.
Renata: *näkee kahden hahmon lähestyvän* Pitihän se arvata.
Melanie: Kaikki on ihan loogista, Val. Totta kai Renata jäi ihan meidän lähellemme asumaan, niin hänen on ollut helppoa käydä napsimassa ruokaa ja muuta tavaraa talolta.
Valerie: No niin kai sitten. On silti aika outoa, ettemme kohdanneet häneen kertaakaan koko kesän aikana.
Melanie: Renata on kaikesta huolimatta loihtija, ei häntä niin helppoa ole napata.
Valerie: *huiskauttaa hiuksiaan ja tuhahtaa* Minun käy sääliksi Renataa, mutta vielä enemmän minä haluan selityksen tälle kaikelle. Siitä lähtien kun Ivan sai tiedon, etteivät Varjot koskaan olleetkaan käyneet Faircrestissa-
Melanie: *pysähtyy äkisti* Ha! Minähän sanoin.
Valerie: *seisoo hiljaa ja tuijottaa*
Melanie: Renata on sitkeämpi miltä vaikuttaa, se täytyy myöntää.
Valerie: *hiljaa* Viettikö Renata koko kesänsä täällä?
Melanie: Niin taisi tehdä. Katso, tuossa on hänen tavaroitaan.
Valerie: Hän on varmasti jossain lähistöllä. Ehkä meidän pitäisi vaikka huu-
Melanie: Hei, katso! Tämähän on peräisin meidän talostamme. En edes tajunnut että se on poissa.
Valerie: *silmäilee metsää* Miten Renata on onnistunut muiluttamaan tuon ulos talosta? Kuule Mel, minusta tuntuu... tai siis, ehkä Renata pitäisi vain jättää rauhaan.
Melanie: Tässä on nyt kyse jostain isommasta, Val. Silloin kesällä kun Renata lähti, minä... minä tunsin jotain. Vähän kuin sähköiskun. En tiedä mistä on kyse, mutta Renata ei ole tavallinen loihtija. Olen miettinyt, että hän voisi olla näkijä, mutta Tobias sanoi ettei se ole todennäköistä. *irvistää*
Valerie: Tuo kaikki kuulostaa tosi kaukaa haetulta, mutta miten vain. Minä luotan sinuun.
Melanie: Hyvä niin, koska taisin löytää jotain. *nostaa arkusta vanhan sanomalehden*
Valerie: *kävelee lähemmäs uteliaana* Mikä se on?
Melanie: Se on vanha lehtileike, reilun kymmenen vuoden takaa. Odotas...
Melanie: Tässä puhutaan jostain kadonneesta tytöstä. *lukee ääneen*
Kaksi kuukautta sitten seitsemänvuotias tyttö karkasi kotoaan järkyttävän onnettomuuden jälkeen. Onnettomuus oli todennäköisesti tytön aiheuttama, ja henkensä menettäneen pojan omaiset vaativat hyvitystä kaikesta kärsimyksestä. Etsinnöistä huolimatta Renata Kingsleytä- Renata. Tämä kertoo Renatasta. Mutta eihän se ole mahdollista, Renatahan on Faircrestista ja tämä artikkeli ihmisten maailmasta.
Valerie: *huokaisee* Kyllä se on mahdollista.
Valerie: Renata ei syntynyt Faircrestissa. Kukaan ei koskaan saanut selville mistä hän tuli, eikä Renata kertonut jos itse tiesi. Hän vain ilmaantui Faircrestin muureille kuin tyhjästä... se-seitsemänvuotiaana. *tärisee vähän*
Melanie: Mistä sinä tiedät?
Valerie: Minä olin siellä. Minä... autoin Renataa kävelemään. Hän oli ihan mustelmilla ja kylmissään, ja kaipasi apua. Kummalista sinänsä, kun miettii meidän nykyistä tilannettamme. *tuhahtaa*
Melanie: *lukee tekstiä mietteliäänä* Niin kai... Mutta kuuntelehan tätä:
Etsinnöistä huolimatta Renata Kingsleytä ei koskaan löydetty. Renatan vanhemmat eivät ota kantaa katoamiseen, mutta Kingsleyn perheen naapurit ja omaiset eivät ole yllättyneitä tapauksesta. "Eivät he yrittäneet estää Renataa lähtemästä sen tulipalon jälkeen. Minun silmiini ei koskaan osunut minkäänlaista rakkautta sen perheen kesken. Vanhemmat ovat varmaan vain tyytyväisiä, kun heidän kiusankappaleensa on poissa", kertoo Kingsleyn perheen naapuri Violet Mayhew.
-----------------------------------------
Renata:
Nytpähän tietävät mistä minä tulin.
Renata: *muistaa yllättäen*
Se Melanien mainitsema sähköisku. Minäkin tunsin sen. Ehkä... ehkä Melaniesta olisi hyötyä etsinnöissäni. Kunpa Valerie ei olisi täällä.
----------------------------
Valerie: Kai sinä ymmärrät, mitä tämä tarkoittaa?
Renata on kuolevainen. En voi ymmärtää, miten hän pääsi Faircrestiin. Me kaikki ajattelimme aina, että hän tuli kaupungin hylätyiltä reuna-alueilta, joilla asuu vain muutamia ihmisiä. Melko hämäriä ihmisiä, vieläpä.
Melanie: Ehkä, mutta on hänessä silti taikaa.
Melanie: Älä edes yritä väittää, ettet halua selvittää tätä. Näen sen silmistäsi. *hymähtää*
Valerie: Hyvä on, hyvä on. Otetaan selvää Renatasta ja siitä "yhteydestä" teidän välillänne.
Melanie: Minä ihan oikeasti tunsin jotain. Silloin kykyni olivat vielä kunnossa. Minä... minulla on nyt teoria. Kerron sen sinulle vähän myöhemmin, kunhan varmistun asiasta.
Valerie: Okei. Kuule, kerrommeko pojille tästä? He eivät olleet innoissaan tästäkään retkestä, sinä varmaan tiedät miten Tobias suhtautuu Renataan, Ivanista puhumattakaan. Hän on vasta lähiaikoina tajunnut, mitä Renata oikeasti teki. Minusta tuntuu, että Renata onnistui loitsimaan häneen pitkäkestoisen hämäysloitsun keväällä.
Melanie: *puristaa lehteä* Tobias ei voi enää väittää, että olen vainoharhainen. Otan tämän mukaan ja näytän sen hänelle, Ivanille myös. Neljästään saamme enemmän aikaan.
Valerie: Jos löytäisimme Renatan, olisi tämä vielä helpompaa. Minä... minä tahdon auttaa häntä.
Melanie: *nousee ylös* Kesä on ohi, Renata! *huutaa tyhjälle metsälle* Syksyllä tulee kylmä aika äkkiä. Sinun pitää päättää, mitä teet.
Valerie: *pudistelee päätään* Sinä olet sekaisin. Lähdetään, en halua olla täällä auringonlaskun jälkeen.
------------
Niinpä niin.
Kesä on ohi. On aika tehdä päätöksiä.
---------------------------------------------------------------------------------------------
Kommentointi on sallittua~
