torstai 1. tammikuuta 2015

Picfic: Until my broken reflection takes the blame

Pistetään vuosi käyntiin kuvatarinalla!
-----------------------------------------


 Tobias: Olin unohtanut kuinka kaunista talvella voi olla.
Melanie: Joskus se unohtuu muiltakin kuin kuolleilta.


 Melanie: En ole käynyt täällä pitkään aikaan. Jotenkin tuo näkymä on päässyt unohtumaan.
Tobias: Mm. Tälläisiä hetkiä osaa arvostaa, kun on ollut kahdeksankymmentä vuotta näkemättä muuta kuin typerän lammen. *naurahtaa*


Tobias: Kiitos että toit minut tänne. Nyt palaaminen omaan maailmaani ei ole niin kamalaa.


 Melanie: Miksi sinun pitäisi palata sinne? Jos minun kosketukseni saa sinut tänne, varmasti on keino saada sinut pysyvästi eloon. *takeltelee hieman viimeisen sanan kohdalla*


 Tobias: *pudistaa päätään* Se ei käy. Kun ihminen kuolee, se on pysyvää.


Tobias: Minun tapaukseni vähän eri asia, koska... *ääni kaikkoaa*
Melanie: Mitä? En kuule sinua.


Melanie: Ei, ei! Et sinä voi kadota taas, minähän pidin sinua kädestä ja--- *sekoilee sanoissaan*
Tobias: *yrittää sanoa jotain mutta ääntä ei kuulu*

 
Melanie: *hiljaa* Tobias?


Melanie: *huutaa* Tobias!


Melanie: Minä en anna tämän tapahtua.

----------------------------------------------------------------------------------












Hirtetty, Narri ja Rakastavaiset.


 *keskittyy*


 Melanie: *mumisee* Missä he ovat...? En tunnista tuota paikkaa...


 Renata: Tervetuloa takaisin, kahdestoista sielu!
Tobias: *seisoo hiljaa paikallaan*


 Valerie: Ivan, minä en pidä tästä. Minä olen kuullut, että kirjan kahdestoista sielu ei ole varjojen karkottamista varten, vaan...
Ivan: *nyökkää* ... Niiden hallitsemista varten.


Renata: *nauraa* Te kaksi ette ymmärrä hyvän päälle. Mikä olisi parempaa kuin kasa varjoja, jotka voin usuttaa kenen tahansa kimppuun kun itse sitä haluan?
Valerie:  MITÄ SINÄ OLET TEHNYT SENKIN *sensuroituja loukkauksia*


Tobias: Toivottavasti olet ottanut kaiken selville. Tätä taikaa ei voi perua mitenkään.
Renata: Voi, kyllä olen.


"Tarun mukaan Kirjaan on kahlittu kahdentoista vanhan Faircrestilaisen sielut. Yksi varjojen karkottamista varten, toinen pakenemista varten... Viimeisenä on ainoa Faircrestilainen, joka on koskaan kyennyt hallitsemaan Varjoja edes hieman. Hänen avullaan ihminen voisi tehdä Varjoista oman armeijansa, mutta jo sukupolvien ajan Faircrestilaisia on varoitettu viimeisen kappaleen magiasta. Se vaatii niin suuria taikoja ja uhrauksia, ettei kenenkään ole hyvä loitsia sitä. Kerrotaan, että kahdennentoista sielun voi vapauttaa ikuisesta tyhjyydestään veritaian avulla, mutta taika toimii vain kerran; kun loitsu on tehty,  kahdestoista sielu katoaa pysyvästi."


Melanie: *ponkaisee säikähtäneenä ylös* Aah!


 Melanie: *hengästyneenä* M-mitä tuo oli? Ei noin ole ennen käynyt. Ja miten niin katoaa pysyvästi? 

Melanie: *päättäväisesti* Sillä jos se on minusta kiinni, ei katoa.

--------------------------------------------------------------------------------------------

Mites meni uusivuosi? Me oltiin vaan sukulaisilla syömässä ja siellä kävin bongailemassa raketteja, omia kun ei ollut. Tosi haikee olo kun piti jättää 2014 taakseen mutta toisaalta 2015 voi olla ihan yhtä hyvä D:<3 Joka tapauksessa vielä kerran hyvää uutta vuotta!~