tiistai 30. syyskuuta 2014

Maybe I'm moderate but I'm not afraid

näin alkuun pari tekotaiteellista kuvaa Melistä ja miks musta tuntuu että toi otsikko on käytetty jo kerran?


 HEISSAN ihmiset ~ Tänään mulla ei ollut mitään tekemistä (=ei kokeita joihin ois pitänyt lukea) ja olin yksin kotona, eli kävin kuvaamassa ja katsoin euroviisuja kynttilänvalossa ja tanssin upeasti ;____;<3 Oli muksa ilta.

Ps. Toi karvakasa mikä vilahtelee parissa kuvassa on vaan mun takin hupun irrotettava tekoturkisreunus, ei eläin jonka saalistin että voisin kuvata jotain turkiskuvia

vai onko sittenkään

ok kyllä se on se hupunreunus













lauantai 27. syyskuuta 2014

"Mitä sä oot tehny sen hiuksille??"

"... en mitään."


jos mä saisin yhden toiveen, toivoisin maailmanrauhan sijaan että tää biisi ei loppuis kesken

















Pikku-Melaniesta on kasvanut lyhyttukkainen iso-Melanie D:




okei mitä

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Katsokaapa mitä Pirita-tädillä on teille laiskoille lapsosille

TADAA uusi osa kuvatarinaa!

 Otsikko sen vuoksi että edelliseen postaukseen tuli kaksi kommenttia D: Mä en yleensä valita kommenttimääristä mutta toi oli jo aika pohjanoteeraus :D lol kuulostanpa katkeroituneelta

Eivaan kyllä mä ymmärrän et aina ei jaksa kommentoida krmh en kommentoi tyyliin koskaan
 muttakun kommentit piristää päivää ;___; Mutta joo, päästän teidät kuvatarinan kimppuun ~

//en päästäkään, tää on siis jatkoa sille alkukesän tarinalle, eli tilanne on sama. Ignore the fact that Ivanilla on eri housut ja Valeriella hiukset auki pls D:D
-----------------------------------------

 Ivan? Ivan!


 Valerie: Hei, sinä pysähdyit. Olemmeko perillä?


 Ivan: *hätkähtää* Öö, tuota...


 Ivan: *katselee ympärilleen* Taidammepa olla.


?: Olittepa te nopeita, Ivan!


Renata: Mukava nähdä sinuakin, Valerie.


 Valerie: *silmät laajentuvat* ... Renata?


 Valerie: Jos sinä olet täällä... *perääntyy*


 Renata: *hymyilee* ... Pian ovat muutkin.


Valerie: Ivan, tiedätkö sinä tästä jotain? Vastaa!


Ivan: *katsoo poispäin* Minä... Sinä et-


 Renata: *pudottautuu alas* Valerie, minulla olisi kysymys...


Renata: ... Missä Kirja on?


 Valerie: *nauraa* Arvasin tämän. Ikävä kyllä joudun tuottamaan pettymyksen; minulla ei ole sitä. Onnea yrityksellesi tuoda Faircrestilaiset tänne ilman kirjaa.


 Ivan: *hämmentyneenä* ... Mutta sinä kerroit minulle löytäneesi sen. 


Valerie: Valehtelin. Halusin nähdä kenen puolella olet, ja nähtävästi se kannatti. Sinut on lumottu, Ivan. 


Renata: Voi, kunpa olisikin.


Renata: Valitettavasti Ivan on yhä entinen, komea itsensä.

 Ivan: Älä viitsi. *sysää käden syrjään* 

... Valerie, hänellä on sieluni toinen puolikas!


 Valerie: *takeltelee sanoissaan* En tiedä, miksi haluat tehdä tämän, Renata...


 Valerie: ... Mutta minusta ei ole sinulle apua. Minä en tiedä missä se on. *kääntyy ja lähtee kävelemään poispäin*


 Valerie: Minulla ei ole sinulle mitään sanottavaa, Ivan. 


 Ivan: *hädissään* Odota! Faircrest ei ole enää sama paikka, josta lähdit.


 Valerie: Anna olla, Ivan.


 Ivan: Ihmiset eivät selviydy siellä. Päivittäin kuolee kymmeniä ihmisiä.

 Valerie: *pysähtyy* Ku-kuinka niin eivät selviydy?


 Renata: Faircrest on Varjojen vallassa.


 Valerie: *vajoaa polvilleen* Mitä? Kuinka ne ovat päässeet rajojen yli?


 Ivan: Karkureiden takia. He... Te ette yleensä vaivaudu sulkemaan aukkojanne, vaan päästätte kaikki otukset sisään. 


 Valerie: *kuiskaa ilmeettömänä* Minulla ei ollut aikaa.


 Renata: *pudistaa päätään* Niinpä niin. 


*nousee huterasti ylös*


Valerie: Mutta... Miksi ette vain karkoita Varjoja? Kai sekin on mahdollista. 


 Renata: *hymähtää* Sekään ei onnistu ilman Kirjaa. Ymmärrätkö nyt, miksi sen löytäminen on niin tärkeää?


 Valerie: Joten... Mitä aiotte tehdä nyt? Minusta ei ole apua.


 Renata: No, sinulla on kaksi vaihtoehtoa.


Renata: Vaihtoehto 1) Autat meitä omasta tahdostasi, tai numero 2) Ivan-paran sielu jää minun haltuuni ikuisiksi ajoiksi, enkä minä säilytä turhia tavaroita kovin pitkään. 

Ivan: Voisiko tämä enää mennä kliseisemmäksi...


 Valerie: *huokaisee* Valitsen ensimmäisen.
Renata: Niin arvelinkin.


 Renata: Mutta nyt...


Renata: ... Sinun on aika nukahtaa.


 Valerie: *huutaa*


 *kaatuu maahan*


Ivan: *polvistuu Valerien vierelle* Mitä sinä teit hänelle?
Renata: Hieman pitkäkestoisemman uniloitsun vain. Hänelle ei käy kuinkaan.


 Ivan: Sinun ei olisi tarvinnut. Milloin hän herää? *kääntää tytön selälleen*


 Renata: *kävelee poispäin* Itseasiassa tarvitsi. Ja loitsu kestää korkeintaan kolme päivää, sen sisällä hänen siis pitäisi herätä.

Ivan: Kolme päivää?!


Renata: Minä aion vapauttaa teidät.

 Se on vain ajan kysymys.

Ja minä aion selvitä tästä voittajana, niin totta kuin nimeni on Renata.
--------------------------------------------------------

Toivottavasti joku edes tajusi tän loppujutun, jos ei -----> menkää etsimään Renatan saapumistarina... Maaliskuussa, muistaakseni.

Kuvatarinoiden tekeminen ei ehkä ole ihan se mun juttu, vaikka on se kyllä ihan hauskaa :D Tai tää muokkaus & kirjoitusvaihe on tosi kivaa, mut kuvaaminen ainakin alussa oli jotain niin kamalaa D: 
Damn en ehdi huomenna kuvata, saa nähdä milloin tulee jatkoa. Mun tapojen mukaan joskus jouluna, mutta mä oikeasti yritän nyt päästä tähän juttuun kiinni!

NYT NIITÄ KOMMENTTEJAAAAAA