Tobias Aidan Thorne
Malli: Taeyang Ni-Ya
Ikä: 19 (periaatteessa 122-vuotias)
Pitää:
-kirjoittamisesta
-suolaisista herkuista
-Melaniesta
-tuulesta joka sivelee ihoa
-auringosta
Tarina:
Tobias oli elinaikanaan ainoa ihminen, joka pystyi kommunikoimaan Varjojen kanssa. Edes hänen vanhempansa eivät tienneet mistä kyky oli peräisin, mutta joka tapauksessa Tobias oli tärkeä vastavoima Faircrestilaisten arkkivihollisille. Tobias opiskeli ja harjoitteli ahkerasti, ja saavuttikin tietynlaisen sankarin aseman Faircrestissa.
Eräänä päivänä Faircrestin kuningas päätti säästää Tobiaksen voimat
myös jälkipolville. Kuningas kysyi neuvoa useilta henkilöiltä, ja kaikki vahvistivat, että tiettyjä riittejä noudattaen ihmisen hengen voisi vangita eräänlaiseen välitilaan ikuisiksi ajoiksi ja manata esiin toisten loitsujen avulla; niin oli ennenkin tehty vahvojen Faircrestilaisten kanssa.
Ikävä kyllä muut välitilaan vangitut olivat suostuneet tekoon itse. He tiesivät olevansa lähes korvaamattomia. Tobias ei kuitenkaan suostunut tähän. Niinpä kuningas määräsi Tobiaksen pakolla taian uhriksi.
Taika vaati äärimmäisen uhrauksen; säilytettävien sielujen oli määrä kuolla maan päällä, samaan aikaan kun tiettyä loitsua mumistiin ääneen.
Kuningas määräsi sotilaansa viemään Tobiaksen mukanaan lammelle keskelle metsää. Siellä sotilaat hukuttivat Tobiaksen, kuninkaan luotetuimman ja vahvimman taikuriystävän manatessa loitsua.
Jokin kuitenkin meni vikaan. Tobiaksella oli tuohon kyseiseen lampeen erityinen tunnesidos. Grace*. Kun Tobias sai viimeisen leposijansa lammen syvistä vesistä, hänen sielunsa kieltäytyi lähtemästä pois lammen luota. Tobias oli välitilan välitilassa, ei muiden säästettyjen sielujen luona, vaan aivan yksin. Ikuisesti.
*vielä tuntematon
Sata vuotta kului, kunnes Tobias sai merkin muilta sieluilta. Ensimmäinen ääni sataan vuoteen. Hän ei ehtinyt sulatella asiaa kauaakaan, kun nuori tyttö ilmaantui pelokkaana rannalle. Tobias ei aluksi yrittänyt puhua, sillä kukaan ei pystyisi kuulemaan häntä ilman suurenmoisia näkijän kykyjä.
Tyttö kuitenkin kuuli hänet. Selvästi. Tobias oli kuullut muilta Säästetyiltä heidän suunnitelmastaan tytön varalle, mutta ei ollut aluksi uskonut sitä. Nyt Tobiaksen toivo kuitenkin heräsi; tyttö oli ensimmäinen tarpeeksi voimakas ja puhdas ihminen vuosiin tehtävää varten...
Vuodet kuoleman ja elämän välissä olivat kovettaneet Tobiaksen. Päivä päivältä Tobiaksen kuori kuitenkin suli yhä enemmän. Tobias ei voinut uskoa kuinka kaunis ja puhtaasti hyvä aura Melaniesta säteili. Tobias tunsi lämpöä ensi kertaa vuosiin. Melanie oli myös viisas ja nopea oppimaan. Jääräpäinen tosin, se oli Tobiaksen myönnettävä.
Eräänä iltana Tobias ei enää voinut salata tietoa kauempaa. Melanielle voisi käydä jotain, jos hän olisi vaiti vielä vähänkin aikaa. Hän kertoi Melanielle, miten näkijöille kävi Faircrestissa. Melanie ei säikähtänyt kuolleen pojan tunnustusta, vaan alkoi kyselemään Tobiaksen olomuodosta. Ennen kuin Tobias ehti ajatella asiaa pidemmälle, Melanie ojensi kätensä eteenpäin. Suoraan Tobiaksen poskelle. Melanien käsi tuntui polttavan kuumalta, ja hetken ajan Tobiaksesta tuntuikin siltä kuin hän olisi palanut elävältä. Se hetki oli kuitenkin nopeasti ohi, ja avatessaan silmänsä hän näki Melanien ruskeat silmät katsomassa suoraan omiin silmiinsä.
Faircrestin tapahtumat olivat omaa luokkaansa. Renata oli yrittänyt uhrata Tobiaksen ja käyttää häntä Varjojen kutsumisessa ja hallitsemisessa. Tobias sai jälkikäteen kuulla, että Faircrest ei ollut koskaan ollut Varjojen hallussa kokonaan, toisin kuin Renata oli väittänyt muille. Taikarajat olivat kyllä heikentyneet lukuisien Karkureiden vuoksi, mutta Faircrestilaiset pystyivät silti pärjäämään. Jos Renata olisi kutsunut Varjot sillä hetkellä, kaupunki olisi kuitenkin peittynyt vereen ja kuolemaan.
Pieni ja ainoa ei-taikamaailmasta kotoisin oleva Melanie oli kuitenkin pelastanut heidät. Melanie oli hypännyt Faircrestiin mielikuvaikkunan kautta ja sähköistänyt Renatan tajuttomaksi. Heidän palattuaan Faircrestista Valerie ja Ivan olivat kadonneet kahdestaan jonnekin ja Renata oli edelleen syvässä unessa. Melanie vaikutti kiusaantuneelta Tobiaksen kysyessä, mistä hän oli saanut niin paljon voimaa päästäkseen Faircrestiin. Melanie ja Tobias olivat istuneet sen illan yhdessä ja jutelleen monista asioista. Tobias oli elossa, ainakin toistaiseksi. Renatan loitsu oli jäänyt vajaaksi, joten Tobias oli päätynyt takaisin elävään maailmaan.
Illan päätteeksi Tobias keräsi itsensä ja veti Melanien viereensä. "Onneksi sain nähdä sinut vielä", hän oli pakottanut sanat suustaan. Nyt tai ei koskaan. Tobiaksen onneksi Melanie oli suudelmassa mukana.
------------------------------------------------------------------------------------------------
-Melaniesta
-tuulesta joka sivelee ihoa
-auringosta
Tarina:
Tobias oli elinaikanaan ainoa ihminen, joka pystyi kommunikoimaan Varjojen kanssa. Edes hänen vanhempansa eivät tienneet mistä kyky oli peräisin, mutta joka tapauksessa Tobias oli tärkeä vastavoima Faircrestilaisten arkkivihollisille. Tobias opiskeli ja harjoitteli ahkerasti, ja saavuttikin tietynlaisen sankarin aseman Faircrestissa.
Eräänä päivänä Faircrestin kuningas päätti säästää Tobiaksen voimat
myös jälkipolville. Kuningas kysyi neuvoa useilta henkilöiltä, ja kaikki vahvistivat, että tiettyjä riittejä noudattaen ihmisen hengen voisi vangita eräänlaiseen välitilaan ikuisiksi ajoiksi ja manata esiin toisten loitsujen avulla; niin oli ennenkin tehty vahvojen Faircrestilaisten kanssa.
Ikävä kyllä muut välitilaan vangitut olivat suostuneet tekoon itse. He tiesivät olevansa lähes korvaamattomia. Tobias ei kuitenkaan suostunut tähän. Niinpä kuningas määräsi Tobiaksen pakolla taian uhriksi.
Taika vaati äärimmäisen uhrauksen; säilytettävien sielujen oli määrä kuolla maan päällä, samaan aikaan kun tiettyä loitsua mumistiin ääneen.
Kuningas määräsi sotilaansa viemään Tobiaksen mukanaan lammelle keskelle metsää. Siellä sotilaat hukuttivat Tobiaksen, kuninkaan luotetuimman ja vahvimman taikuriystävän manatessa loitsua.
Jokin kuitenkin meni vikaan. Tobiaksella oli tuohon kyseiseen lampeen erityinen tunnesidos. Grace*. Kun Tobias sai viimeisen leposijansa lammen syvistä vesistä, hänen sielunsa kieltäytyi lähtemästä pois lammen luota. Tobias oli välitilan välitilassa, ei muiden säästettyjen sielujen luona, vaan aivan yksin. Ikuisesti.
*vielä tuntematon
Sata vuotta kului, kunnes Tobias sai merkin muilta sieluilta. Ensimmäinen ääni sataan vuoteen. Hän ei ehtinyt sulatella asiaa kauaakaan, kun nuori tyttö ilmaantui pelokkaana rannalle. Tobias ei aluksi yrittänyt puhua, sillä kukaan ei pystyisi kuulemaan häntä ilman suurenmoisia näkijän kykyjä.
Tyttö kuitenkin kuuli hänet. Selvästi. Tobias oli kuullut muilta Säästetyiltä heidän suunnitelmastaan tytön varalle, mutta ei ollut aluksi uskonut sitä. Nyt Tobiaksen toivo kuitenkin heräsi; tyttö oli ensimmäinen tarpeeksi voimakas ja puhdas ihminen vuosiin tehtävää varten...
Vuodet kuoleman ja elämän välissä olivat kovettaneet Tobiaksen. Päivä päivältä Tobiaksen kuori kuitenkin suli yhä enemmän. Tobias ei voinut uskoa kuinka kaunis ja puhtaasti hyvä aura Melaniesta säteili. Tobias tunsi lämpöä ensi kertaa vuosiin. Melanie oli myös viisas ja nopea oppimaan. Jääräpäinen tosin, se oli Tobiaksen myönnettävä.
Eräänä iltana Tobias ei enää voinut salata tietoa kauempaa. Melanielle voisi käydä jotain, jos hän olisi vaiti vielä vähänkin aikaa. Hän kertoi Melanielle, miten näkijöille kävi Faircrestissa. Melanie ei säikähtänyt kuolleen pojan tunnustusta, vaan alkoi kyselemään Tobiaksen olomuodosta. Ennen kuin Tobias ehti ajatella asiaa pidemmälle, Melanie ojensi kätensä eteenpäin. Suoraan Tobiaksen poskelle. Melanien käsi tuntui polttavan kuumalta, ja hetken ajan Tobiaksesta tuntuikin siltä kuin hän olisi palanut elävältä. Se hetki oli kuitenkin nopeasti ohi, ja avatessaan silmänsä hän näki Melanien ruskeat silmät katsomassa suoraan omiin silmiinsä.
Faircrestin tapahtumat olivat omaa luokkaansa. Renata oli yrittänyt uhrata Tobiaksen ja käyttää häntä Varjojen kutsumisessa ja hallitsemisessa. Tobias sai jälkikäteen kuulla, että Faircrest ei ollut koskaan ollut Varjojen hallussa kokonaan, toisin kuin Renata oli väittänyt muille. Taikarajat olivat kyllä heikentyneet lukuisien Karkureiden vuoksi, mutta Faircrestilaiset pystyivät silti pärjäämään. Jos Renata olisi kutsunut Varjot sillä hetkellä, kaupunki olisi kuitenkin peittynyt vereen ja kuolemaan.
Pieni ja ainoa ei-taikamaailmasta kotoisin oleva Melanie oli kuitenkin pelastanut heidät. Melanie oli hypännyt Faircrestiin mielikuvaikkunan kautta ja sähköistänyt Renatan tajuttomaksi. Heidän palattuaan Faircrestista Valerie ja Ivan olivat kadonneet kahdestaan jonnekin ja Renata oli edelleen syvässä unessa. Melanie vaikutti kiusaantuneelta Tobiaksen kysyessä, mistä hän oli saanut niin paljon voimaa päästäkseen Faircrestiin. Melanie ja Tobias olivat istuneet sen illan yhdessä ja jutelleen monista asioista. Tobias oli elossa, ainakin toistaiseksi. Renatan loitsu oli jäänyt vajaaksi, joten Tobias oli päätynyt takaisin elävään maailmaan.
Illan päätteeksi Tobias keräsi itsensä ja veti Melanien viereensä. "Onneksi sain nähdä sinut vielä", hän oli pakottanut sanat suustaan. Nyt tai ei koskaan. Tobiaksen onneksi Melanie oli suudelmassa mukana.
------------------------------------------------------------------------------------------------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti