sanaleikit 6/5
Hejsan taas! Tajusin eilen että siitä on kaks viikkoa kun sanoin että alan suunnitella kuvatarinaa, joka sitten johti siihen että joskus kahdentoista jälkeen kirjoitin sängyssä maaten kännykän muistioon juonta tarinalle ~ Iloisesti voin ilmoittaa teille, että kävin äsken uhraamassa itseni muurahaisille ja hyttysille ihan vaan että saisin tän kuvatarinajutun käynnistymään kunnolla! Eli olkaapa hyvät:
ei, ette säästy mun höpinöiltä, kirjoittelen ne sitten tuonne loppuun ;)
peeäs, sisäkuvien laatu on ihan kamalaa mut se on vähän tarkotuskin eli don't burn me D:
peepeeäs, saatte taas nauttia mun taidokkaista taikamuokkaustaidoista jotka sisältää vaan yhden ja saman kuvion .__.
Valerie: En tosiaan tiedä, miten sait suostuteltua minut tänne.
Ivan: *ilmestyy taakse* Sitä kutsutaan karismaksi. Kun joku yhtä karismaattinen ihminen kuin minä pyytää tekemään jotain... silloin on vain tehtävä 8)
Valerie: Sinun karismasi taitaa olla käänteistä *pukkaa Ivania kylkeen*
Ivan: Äläs nyt, tiedät että se on totta 8)
Valerie: .__. Etkö voisi jo lopettaa tuota "8)" ilmeen tekemistä?
Ivan: En 8)
Valerie: Ei mutta oikeasti, miksi me patikoimme keskellä ei-mitään? Tai kerro edes minne olemme menossa.
Ivan: Lalalaa en kuule mitään... Jatketaanko jo matkaa? *hymisee itsekseen*
Valerie: *hyppää niskaan roikkumaan* Ivan, älä viitsi olla noin kliseinen. Haluat kuitenkin kertoa minne menemme, kakistahan siis ulos 8)
Valerie: kukas nyt saa virnuilla
Ivan: *huokaisee* Hyvä on sitten.
Ivan: *irrottautuu Valeriesta ja ottaa tytön käsivarsista kiinni* Minun täytyy kertoa eräs asia.
Ivan: *lähentyy* Se koskee määränpäätämme.
Valerie: owo mitä se tekee
Ivan: *madaltaa ääntään* Sillä...
Ivan: *kuiskaa korvaan* ... Sekin on salaisuus 8)
Valerie: Ivan! *lyö Ivania*
Ivan: Tiedätkö, sinun pitäisi varmaan käydä tarkistuttamassa kätesi hermovaurion takia. Et voinut lyödä minua kahta kertaa vahingossa :o
Valerie: ...
Valerie: *istuu puunrungolle* Sinulla näitä salaisuuksia näyttää riittävän.
Ivan: Mmh. Ei varsinaisesti.
KUUKAUSI SITTEN
Ivan: Eli... Nyt kun taas muistan Valerien, sinä et pyyhi muistiani uudestaan, jos palaan takaisin ja katson minne hän on kätkenyt Kirjan?
?: Yhtä seikkaa lukuunottamatta, kyllä.
?: ... Mutta minun täytyy varmistaa, että et vaihda puolta.
Renata: Se hoituu tällä. *vetää valorihman ulos Ivanin otsasta*
Ivan: *huojuu* Mitä sinä- Aah!
järkyttävä kuva saa tuomita
Ivan: *lysähtää maahan*
Renata: Hupsista. Ei sen noin paljoa pitänyt sattua. Joka tapauksessa...
Renata: ... Saat tuon puolikkaan sielustasi takaisin kun tuot Kirjan minulle. *polvistuu ja silittelee Ivanin hiuksia*
Ivan: *raottaa silmiään* Mi-mitä? Sinäkö-
Renata: Shh. Kaikki kyllä järjestyy. Ainakin jos hoidat oman osuutesi. *hymyilee* Tiedätkö, olin erittäin hämmästynyt kun tulit luokseni ja kerroit muistojesi palanneen. Miksi et säilyttänyt Valerien salaisuutta?
Ivan: Minä...
Ivan: *ähisee hieman* Valerie jätti minut yksin eikä koskaan tullut hakemaan minua, vaikka lupasi niin vähän ennen lähtöään. Ja kun minä satuin löytämään hänet... hän oli muuttunut.
Renata: Sitä sattuu. Ihmiset muuttuvat, yleensä huonompaan suuntaan. *tuijottaa ilmeettömästi*
--------------------------------------------------------------------
Okeiokei tiedän että jätin tän ihan huonoon kohtaan, mutta tää osa oli vähän pakko jakaa kahtia koska muuten tässä olis miljoona kuvaa D:
Hmm. Kuvatessa mietin jo että mitä kirjotan tähän, koska kuten kaikki varmaan on jo huomanneet, että mun kuvatarinat ei oikein ole saaneet tulta alleen :D Yritin ainakin tässä tarinassa vähän koota yhteen kaikkia asioita ja saada jotain toimintaakin lol ei sitä tässä kyllä näkynyt mukaan.
Seuraavan osan yritän tehdä.. en uskalla sanoa että huomenna koska sitten kuitenkin tapahtuu jotain enkä jaksa/voi tehdä sitä D: Lähiaikoina kuitenkin.
Tiiän että jätin jotain tärkeetä pois tästä tekstistä, mutta ihan sama. Kommentteja? :))))))
