sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Katsokaapa mitä Pirita-tädillä on teille laiskoille lapsosille

TADAA uusi osa kuvatarinaa!

 Otsikko sen vuoksi että edelliseen postaukseen tuli kaksi kommenttia D: Mä en yleensä valita kommenttimääristä mutta toi oli jo aika pohjanoteeraus :D lol kuulostanpa katkeroituneelta

Eivaan kyllä mä ymmärrän et aina ei jaksa kommentoida krmh en kommentoi tyyliin koskaan
 muttakun kommentit piristää päivää ;___; Mutta joo, päästän teidät kuvatarinan kimppuun ~

//en päästäkään, tää on siis jatkoa sille alkukesän tarinalle, eli tilanne on sama. Ignore the fact that Ivanilla on eri housut ja Valeriella hiukset auki pls D:D
-----------------------------------------

 Ivan? Ivan!


 Valerie: Hei, sinä pysähdyit. Olemmeko perillä?


 Ivan: *hätkähtää* Öö, tuota...


 Ivan: *katselee ympärilleen* Taidammepa olla.


?: Olittepa te nopeita, Ivan!


Renata: Mukava nähdä sinuakin, Valerie.


 Valerie: *silmät laajentuvat* ... Renata?


 Valerie: Jos sinä olet täällä... *perääntyy*


 Renata: *hymyilee* ... Pian ovat muutkin.


Valerie: Ivan, tiedätkö sinä tästä jotain? Vastaa!


Ivan: *katsoo poispäin* Minä... Sinä et-


 Renata: *pudottautuu alas* Valerie, minulla olisi kysymys...


Renata: ... Missä Kirja on?


 Valerie: *nauraa* Arvasin tämän. Ikävä kyllä joudun tuottamaan pettymyksen; minulla ei ole sitä. Onnea yrityksellesi tuoda Faircrestilaiset tänne ilman kirjaa.


 Ivan: *hämmentyneenä* ... Mutta sinä kerroit minulle löytäneesi sen. 


Valerie: Valehtelin. Halusin nähdä kenen puolella olet, ja nähtävästi se kannatti. Sinut on lumottu, Ivan. 


Renata: Voi, kunpa olisikin.


Renata: Valitettavasti Ivan on yhä entinen, komea itsensä.

 Ivan: Älä viitsi. *sysää käden syrjään* 

... Valerie, hänellä on sieluni toinen puolikas!


 Valerie: *takeltelee sanoissaan* En tiedä, miksi haluat tehdä tämän, Renata...


 Valerie: ... Mutta minusta ei ole sinulle apua. Minä en tiedä missä se on. *kääntyy ja lähtee kävelemään poispäin*


 Valerie: Minulla ei ole sinulle mitään sanottavaa, Ivan. 


 Ivan: *hädissään* Odota! Faircrest ei ole enää sama paikka, josta lähdit.


 Valerie: Anna olla, Ivan.


 Ivan: Ihmiset eivät selviydy siellä. Päivittäin kuolee kymmeniä ihmisiä.

 Valerie: *pysähtyy* Ku-kuinka niin eivät selviydy?


 Renata: Faircrest on Varjojen vallassa.


 Valerie: *vajoaa polvilleen* Mitä? Kuinka ne ovat päässeet rajojen yli?


 Ivan: Karkureiden takia. He... Te ette yleensä vaivaudu sulkemaan aukkojanne, vaan päästätte kaikki otukset sisään. 


 Valerie: *kuiskaa ilmeettömänä* Minulla ei ollut aikaa.


 Renata: *pudistaa päätään* Niinpä niin. 


*nousee huterasti ylös*


Valerie: Mutta... Miksi ette vain karkoita Varjoja? Kai sekin on mahdollista. 


 Renata: *hymähtää* Sekään ei onnistu ilman Kirjaa. Ymmärrätkö nyt, miksi sen löytäminen on niin tärkeää?


 Valerie: Joten... Mitä aiotte tehdä nyt? Minusta ei ole apua.


 Renata: No, sinulla on kaksi vaihtoehtoa.


Renata: Vaihtoehto 1) Autat meitä omasta tahdostasi, tai numero 2) Ivan-paran sielu jää minun haltuuni ikuisiksi ajoiksi, enkä minä säilytä turhia tavaroita kovin pitkään. 

Ivan: Voisiko tämä enää mennä kliseisemmäksi...


 Valerie: *huokaisee* Valitsen ensimmäisen.
Renata: Niin arvelinkin.


 Renata: Mutta nyt...


Renata: ... Sinun on aika nukahtaa.


 Valerie: *huutaa*


 *kaatuu maahan*


Ivan: *polvistuu Valerien vierelle* Mitä sinä teit hänelle?
Renata: Hieman pitkäkestoisemman uniloitsun vain. Hänelle ei käy kuinkaan.


 Ivan: Sinun ei olisi tarvinnut. Milloin hän herää? *kääntää tytön selälleen*


 Renata: *kävelee poispäin* Itseasiassa tarvitsi. Ja loitsu kestää korkeintaan kolme päivää, sen sisällä hänen siis pitäisi herätä.

Ivan: Kolme päivää?!


Renata: Minä aion vapauttaa teidät.

 Se on vain ajan kysymys.

Ja minä aion selvitä tästä voittajana, niin totta kuin nimeni on Renata.
--------------------------------------------------------

Toivottavasti joku edes tajusi tän loppujutun, jos ei -----> menkää etsimään Renatan saapumistarina... Maaliskuussa, muistaakseni.

Kuvatarinoiden tekeminen ei ehkä ole ihan se mun juttu, vaikka on se kyllä ihan hauskaa :D Tai tää muokkaus & kirjoitusvaihe on tosi kivaa, mut kuvaaminen ainakin alussa oli jotain niin kamalaa D: 
Damn en ehdi huomenna kuvata, saa nähdä milloin tulee jatkoa. Mun tapojen mukaan joskus jouluna, mutta mä oikeasti yritän nyt päästä tähän juttuun kiinni!

NYT NIITÄ KOMMENTTEJAAAAAA

5 kommenttia:

  1. Tää tarina on niin mahtava!<3
    Ivan on upee ja toi paita on muuten tosi hieno!
    Hoo, eli Renata ei olekkaan niin paha kun luulin? :D
    Valerien sortsit on kans aivan upeet, mistä oot saanut ne?
    Nii ja toivottavasti Melqniekin ilmestyy tarinaan taas pian :3

    VastaaPoista
  2. Anteeksi anteeksi anteeksi etten ole kommaillut D: Ihanan kuvatarinan olit saanut aikaan :3 Postaa pian uudestaan :)

    VastaaPoista
  3. Minä olen epätoivoisesti yrittänyt kommentoida jotain hyvin turhaa postauksiisi >///<
    Tää oli kyllä aivan mahtava tarina, tykkään suuresti sun tyylistäsi tehdä näitä. Poseeraukset olivat tosi luonnollisia, nuket kauniita (like always) ja nuo repliikit oh gods ;O; ♥ Sä se vaan osaat keksiä repliikkejä ;-;

    Kuvatarinan juoni on ihanan omaperäinen ja hahmot samaistuttavia n u n Innolla odotan jatkoa!

    VastaaPoista
  4. Oi, sori, mun pitäis vastata kaikkiin postauksiin koska ne on niiiiiiiiin ihaniaaaaaaaaa ♥
    Ja sit tää kuvatarina ♥________♥ Oh! Mä en tajuu et miks kaikki osaa tehä noin hienoi kuvatarinoit :3

    http://pullip-sisters.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  5. Wooow, ihana tarina <3
    Söpöjä tyttösiä, ja Ivan on komea itsenäsä 8--)

    VastaaPoista