Picfic: It's you and me and everybody out there

Huisit anteeksipyynnöt mun pitkähköstä postaustauosta D::: Edellisessä postauksessa mä kerroin, että Valerielta katkes taas kaulatappi. No, mä en oo vieläkään korjannut tyttöä :D Ei vaan huvita alkaa tappelemaan kaikilla vaikeilla konsteilla, kattoo jos saan joskus ylimäärästä rahaa ja hankin kokonaan uuden obbarin. 

Tänään oli kuitenki sellanen fiilis et halusin jatkaa kuvatarinaa, niin päätin sit keskittää tän osan juonen niihin osiin missä Valerieta ei tarvita :D Joka tapauksessa, lukekaa ja kommentoikaa! :---) Kannattaa lukea aikaisempi osa ennen tätä!

biisi ei liity mihinkään mut jos haluutte pistää taustamusiikkii nii pistäkää ihmeessä mun kesäpopitus

--------------------------

 Melanie: Kuule Tobias, minusta tuntuu että olisi parempi jos minä puhuisin Renatalle.

 Tobias: Äläs nyt, minä osaan temppuni. *hymähtää*

 Melanie: Varmasti. Mutta niin osaan minäkin...

 Melanie: ... ja tällä kertaa olen tosissani. Ole kiltti, Tobias.

 Tobias: Kuka sanoo ettemme voisi molemmat mennä?

 Melanie: Minä. *työntää leikkisästi Tobiaksen kauemmas*

 Melanie: Nähdään pian!

-------------

 Melanie: ... Renata? *harhailee talossa*

 Melanie: Minä se vain, Melanie.

 Renata: *keräilee tavaroita pussiin*

Melanie: Renata?

 Renata: *säikähtää* Melanie! Mitä sinä teet täällä?

 Renata: Ole kiltti, älä paljasta minua.

 Melanie: *hämmentyneenä* Sinähän puhut. Valerie sanoi, että et reagoi mihinkään. Ja... oletko sinä lähdössä?

Renata: Valerie on oikeassa. En puhunut hänelle. Ja kyllä, niin taitaa olla parempi. Toivottavasti annat minun mennä luvan kanssa.

 Melanie: *nojautuu reunaan* Minun ei pitäisi, mutta hyvä on. Mutta miksi lähdet vasta nyt? Sinulla on ollut paljon aikaa.

 Renata: *tuijottaa ulos* Minun piti selvittää pääni. Helpompaa se oli täällä kuin metsässä.

Renata: Oli kiva jutella, mutta nyt minun täytyy lähteä.

Melanie: Hyvä on, mutta... *kurottaa nurkkaan*

 Melanie: ... Ota edes nämä mukaan. Öisin on vielä kylmä.

 Melanie: Sinulla ei taida olla mitään paikkaa minne mennä.

 Renata: Ei.

 Melanie: Kyllä sinä tännekin voit jäädä. Tai siis, jos unohdat ne maailmanvalloittamisjutut.

Melanie: Olen varma, että kaikki saataisiin järjestymään.

 Renata: *pudistaa päätään ja naurahtaa* Ei maailmanvalloitus minua kiinnosta. Minun täytyy löytää oma paikkani.

Renata: *kiipeää seinää pitkin* On asioita, jotka vain täytyy selvittää itse.

 Renata: Ennen niiden selviämistä on mahdotonta elää rauhassa.

 Renata: Eikö sinulla ole sellaisia?

 Melanie: Minä...

Melanie: On minulla.

 Melanie: *kiipeää vaivalloisesti Renatan perässä*

 Melanie: Pitäisi varmaan toivottaa sinulle onnea.

 Melanie: Toivottavasti saat asiasi järjestymään.

 Renatan: Saa nähdä. Kiitos huovasta ja kengistä.

 Renata: *kävelee poispäin*

----------------------------------------------------

 Tobias: *tylsistyneenä* Kuinka kauan tässä voi mennä?

 Tobias: *repii ruohoa irti maasta* Ei siellä pitäisi kestää näin pitkää aikaa.

 Melanie: Tobias...

 Tobias: *nousee innostuneena ylös* No, mitä kävi?

 Tobias: Saitko hänestä jotain hyödyllistä ulos?

 Melanie: *kiusaantuneena* No, hän ainakin on nyt ulkona...

Tobias: ... Et kai sinä vain tarkoita että hän karkasi?

 Melanie: Minä... minä tavallaan päästin hänet pois.

 Tobias: *hämmentyneenä* Päästit pois?

 Tobias: *tarraa Meliä olkapäästä* Ilman minkäänlaisia vastauksia? Sitähän sinä menit sinne tekemään, etsimään ratkaisuja ongelmiimme!

 Melanie: *tuohtuneena* Ehkä kaikkiin ongelmiin ei ole valmiita ratkaisuja, joskus ne täytyy etsiä itse! Eikä Renata sitä paitsi ole ainoa, jolta ei heru vastauksia.

 Tobias: Olenko minä tehnyt jotain vai mistä tämä äkillinen kiukunpuuska johtuu...?

Melanie: *nauraa pilkallisesti* Ai oletko tehnyt? No sehän tässä mättääkin!

Melanie: Kun me palasimme Faircrestista, sinä... tai siis, me... *ääni tärisee*

 ... emme ole puhuneet siitä sen jälkeen.

 Tobias: Sinä haluat tietää olinko minä tosissani silloin.

 Kyllä minä olin.

------------------------------------------------------------

*insert tyytyväinen hymy*