lauantai 11. lokakuuta 2014

Picfic: Unen ja harhan väli on häilyvä OSA 1

Pyrin jatkamaan tätä tarinaa heti huomenna, mun piti keskeyttää tänään sateen takia D: Muut höpinät sitten lopussa
----------------------------------------------------------------

KOLMEN PÄIVÄN KULUTTUA



*tuhahtaa ja kääntää kylkeä*


 Valerie: Hmmmmh... ? *raottaa toista silmäänsä*


 Valerie: *nousee istumaan* Miksi täällä on näin hiljaista?


Valerie: ... Ja mikä tärkeintä, missä minä olen?


 *nousee ylös*

RITSRATSRITSRÄTINÄÄ


 Valerie: Hmm?


 Valerie: Ahaa... *lähestyy suurta lyhtyä*


 Valerie: Tuolla on jotain... 


 Valerie: *polvistuu* Tuo ääni... Se on kuin musiikkia.


 *avaa salvan*


 ?: IRTI! *sysää Valerien syrjään*
Valerie: Ei, minä-


 Valerie: *kauhuissaan* Sinä et voi olla täällä...


Valerie: ... Siitä tulipalosta on jo seitsemän vuotta.
.
.
.
.
.


 Valerie: Ei! *nousee salamana ylös*


 Valerie: *sekavana* Miten minä tänne olen päätynyt? *sekavuus jatkuu*


 Valerie: *katselee ympärilleen helpottuneena* Onneksi se painajainen sentään on ohi.



 Valerie: Tämä on ehdottomasti oudointa mitä minulle on tapahtunut >.< Herätä nyt keskeltä metsää ilman minkäänlaisia muistikuvia.


 Valerie: Parasta silti lähteä etsimään ihmisiä, jos joku vaikka tietäisi miksi olen täällä.


 Valerie: *kävelee koskettamaan verkkoa* Hmmh.


Renata: Valerie!


Renata: Heräsit siis viimein. Hyvä, sinulle onkin käyttöä.


 Valerie: ... Mitä? Miksi-


 Renata: Ei kysymyksiä. Vaihdapa ehdin vaatteesi...


 Renata: ... Ja tule sitten perässä. *lähtee metsään päin*


Valerie: Joskus sitä jää miettimään mihin on sekaantunut. *huokaisee*


Valerie: *ottaa mekon pyykkinarulta* Mutta vaatteidenvaihto ei kuulostanut hullummalta. Tuntuu siltä kuin olisin ollut samoissa vaatteissa monta päivää putkeen D:

*SENSUROITU HETKI*


 Valerie: No, mekko ainakin sopii. Vähän viileää täällä kyllä on.


 Valerie: Ei kai auta muu kuin etsiä Rea.


Ivan: *tulee metsästä polttopuiden kanssa* Valerie, sinä olet hereillä!


 Valerie:  *helpottuneena* Luojan kiitos sinä olet täällä! Aloin jo säikähtää.


 Valerie: *tulee lähemmäs* Mikä tämä telttaretki Rean kanssa oikein on?


Valerie: ... Ja missä päin Faircrestia me olemme? En tunnista tätä paikkaa ollenkaan. 
Ivan: *hämmentyneenä* Val...

Ivan: ... Me emme ole Faircrestissä. Mikä sinun on? Löitkö pääsi kaatuessasi vai miksi et muista?


 Valerie: *älähtää kivusta* Mitä täällä tapahtuu? Painajaisten piti loppua jo!
Ivan: *tarttuu kädestä* Valerie!


 Ivan: *nielaisee* Val, rauhoitu, kaikki on ihan-

Valerie: Ivan, minä... Minun silmissäni pyörii. Minä en näe!
Ivan:  mitämitämitätapahtuu se sekoaa apua





Valerie: Kaikki on sumeaa...


Ivan: Valerie, minä haen Renatan.


Taistele, Valerie.

-----------------------------------------------------------

Mä toivon että tästä ei tullut niin sekava miltä se musta tuntuu DD:: Kysykää ihmeessä jos nää jutut jäi epäselviks! lol valerie vaan pyörtyilee koko ajan
 En tiiä yhtään mitä mä kirjottaisin vielä koska ööää mulle tuli nyt yhtä sekava olo kuin Valerielle :D 


KAIKKI ON SEKAVAAA

eiku


9 kommenttia:

  1. Äää! Kuin huikeen hyvä jatko n 3 n!! sulla on niin täydelliset nuket (varsinkin Valerie :3) Ja nää sun kuvat on aivan mahtavia ja toi pyykkinaru oli mielettömän söpö<3... mutta mutta toivottavasti jatkoa tulee pian ^u^!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos :)<3 Mäkin oon ylpee pyykkinarusta XD

      Poista
  2. Huikea tarina ja vielä huikeammat rekvisiitat! Odotan jatkoa innolla! Kiitos muuten lukijaksi liittymisestä! ^^ Arvostan sitä suuresti ♥

    VastaaPoista
  3. Apua miten upeet rekvisiitat :o ♥
    Ihana tarina, ootan innolla jatkoa ~

    VastaaPoista
  4. Aivan mahtava osa :0 Postaa jatkoa piaaaaaaaaaan! XD

    VastaaPoista
  5. Niin upee tarina<3<3
    Noi kuvat oli aikas täydellisiä ja Ivan on ihana söpöliini!<3 eikun...
    Ja onhan Val ja Renakin aivan ihania!

    VastaaPoista