Picfic: Golden memories

Heimoi ja taas tulee kuvatarinaa ~ Pahoittelut laadusta, kamerasta katsottuina nää näytti vielä ihan hyviltä, koneelta katsottaessa... eeehh. Kiitti vaan lumipyry

 

Melanie on ihan erilainen kuin minä kuusitoistavuotiaana. *hymähtää*

 Melanie: *tasapainottelee laudan päällä*

Valerie: Hän on niin... positiivinen ja iloinen. Kuin maailmassa ei olisi mitään pahaa. *tuhahtaa*

 Ivan: "Tuota voisi kutsua myös sinisilmäisyydeksi."

Valerie: "... Mitä?"

*hymyilee* "Sinut on liian helppo yllättää. Etkä osaa suojata myöskään ajatuksiasi."

"Mutta se ei liity tähän. Minulla olisi kysyttävää."

 Valerie: "Minä käskin sinun lähteä. Etkö mitenkään voisi totella?"

*kääntyy ja lähtee kävelemään pois*

 Ivan: *hyppää alas kalliolta* "Sinuna harkitsisin tuota uudelleen..."

 "... Sillä minä olen henkilö jolle ei sanota ei."

 "Irti minun kädestäni."

"En, ennen kuin kerrot kuka olet ja mistä tunnet minut."

*huokaisee* "Hyvä on, hyvä on! Irrota kätesi niin kerron."

 *istuvat kannolle*

*hetken hiljaisuus*

Ivan: "Joten... kuka sinä olet?"

 "Nimeni on Valerie Hudson."

 

Valerie: "Se ei taida sanoa sinulle mitään, eihän?"

 Ivan: "Valitettavasti ei."

 Valerie: "Niin arvelinkin. Et muista tätäkään, mutta vielä muutama vuosi sitten me asuimme yhdessä Faircrestissa. Tuo kuulostaa tutulta, eikö?"

 Valerie: "Me olimme... Sanotaan vaikka että läheisiä."

Ivan: *silmät suurenevat* "Tarkoitatko että me... ehh...?"

 Valerie: "Ei! Ei mitään sellaista! Me olimme ystäviä."

 Valerie: "... Tarkemmin sanottuna parhaita ystäviä."

 Ivan: "Minä en muista tästä mitään. Et kuulosta siltä että valehtelisit, mutta tuo vain tuntuu oudolta."

 Valerie: *sormeilee hameensa helmaa* "No, minä olen miettinyt tätä. Tai siis, meitä ei ole paljoa, mutta muutamia kuitenkin. Karkureita. "

Ivan: "?"

 Valerie: "Ihmisiä jotka eivät palanneet Faircrestiin etsintöjensä jälkeen. Minä ja muutama muu olemme melko varmoja, että meidät pyyhitään teidän muististanne kokonaan."

 Ivan: "Sinä siis... lähdit etsimään sitä? Kuinka vanha olit silloin?"

Valerie: "Täytin sinä vuonna 16. Olen nyt 18."

Ivan: "Eli kaksi vuotta sitten olit vielä paras ystäväni. Tässä ei tunnu olevan mitään järkeä." 

 Ivan: "Oletteko keksineet mitään keinoa palauttaa muistoja?"

 Valerie: *hypähtää kannolta ja lähtee kävelemään* "Teorioita on paljon, mutta emme ole voineet kokeilla niitä keneenkään. En tiedä tästä keinosta, mutta tämä on ainoa jota voimme edes yrittää. Tämän maailman elokuvissa tämä ainakin toimii."

 Valerie: *tonkii oksakasaa*

 

 *vetää ketjun esiin*

 Valerie: *kiipeää takaisin* 

 "Katsopa tätä."

 *ojentaa korua Ivanille*

 Valerie: *pudottaa korun Ivanin syliin* 

"Yritä muistella."

 Ivan: "Tuo susi..."

Valerie: "Se on sinun symbolisi. Sinä annoit tuon korun minulle ennen lähtöäni."

 "M-minä..."

Muistojen Valerie: "Ivan, mennään pois, täällä tuulee liikaa! Tule jo!"

 

Valerie: "No, muistatko mitään?"

Ivan: "... Elokuvista taitaa olla enemmän hyötyä kuin luulinkaan."

-------------------

Kiusaan teitä ja jätän tän tähän >:--)